Rodun historiaa

Kantakirja perustettiin 1907

Varsinaisesta suomenhevosesta voidaan puhua vasta kantakirjan perustamisen jälkeen eli vuodesta 1907 alkaen. Ennen sitä hevosten polveutuminen oli epäselvää, koska laidunnus tapahtui suurilla yhteismailla eikä hevosista pidetty yhtenäistä rekisteriä.

Kantakirjan tavoitteeksi asetettiin ”maan oloihin ja etupäässä maataloustarkoituksiin soveltuvan kotimaisen hevosrodun kehittäminen puhtaan siitoksen periaatteita noudattamalla”. Ensimmäisenä vuonna suomenhevosen kantakirjaan merkittiin 113 oritta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että nykyään käytössä on noin 200 jalostusoritta.

Vuonna 1924 eriytettiin työhevonen ja kevyempirakenteinen yleishevonen omiin kantakirjoihinsa. Yleishevosen oli tarkoitus soveltua lähinnä armeijan ratsu- ja kuormastotarpeisiin. Viisi vuotta myöhemmin kantakirja-arvosteluun liitettiin veto-, käynti- ja juoksukokeet. Rakennepisteitä alettiin antaa vasta 1932.

Armeijan hevostarpeen hiipuessa muutettiin yleishevoskantakirja vuonna 1965 juoksijakantakirjaksi. Vain viisi vuotta myöhemmin luovutti valtio kantakirjan pidon Suomen Hippos ry:lle. Samalla kantakirja jaettiin niihin neljään osaan, jotka ovat edelleen käytössä.

Kantakirjauksen merkkipylväitä

1862 – 1939 Valtion järjestämät ravikilpailut
1835 Ruununorijärjestelmä (säännöllisesti vuodesta 1875)
1894 Turkuun perustettiin Hevoskasvatusyhdistys Hippos
1905 Keisarillisen Suomen senaatin päätös suomenhevosen kantakirjaamisesta
1907 Valtion kantakirjanpito alkoi; tammat aluksi hevosjalostusliittojen toimesta
1919 Tammatkin valtion piiriin; viisi kantakirjapiiriä
1924 Yleishevoskantakirja (kevytmuotoisille) työhevosten lisäksi
1929 Yhtenäiset käyttökokeet
1932 Pisteet myös rakenteesta
1936 Oriiden käynti- ja vetokoe autoa vedättämällä, tammoilla käytettiin edelleen hiekkaestettä
1946 Juoksu- ja käyntipisteet korotettiin viiteen, luonnepisteet kuuteen
1949 Tammoillekin maksimivetokoe
1952 Vetokokeesta sai enintään kahdeksan pistettä, runkopisteiden määrä nostettiin kahdeksaan, uudeksi arvostelukohteeksi kaviot, rakennepisteiden yhteismäärä samana
1965 Juoksijakantakirja yh-suunnan tilalle, oriiden molempien vanhempien piti olla kantakirjassa, tammoilla riitti isä
1971 Valtio luovutti kantakirjan pidon Hevostalouden Keskusliitolle, kaikki hevoset tulivat rekisteröinnin piiriin, neljä jalostussuuntaa: työ-, juoksija-, ratsu- ja pienhevonen (myös yhdistelmiä), kohteen korkein pistemäärä 10, paitsi vedosta 20.
1973 Suomen Hippos ry alkaa pitää kantakirjaa, aloitettiin maksaa kasvattajapalkintoja ja varsarahoja
1984 Lievennys P-suunnalle: ratsastettavuus- ja ajettavuuskoe
1987 Runkopisteet ja jalkojen kovuuspisteet kaikille sekä tyyppipisteet työ-, ratsu- ja pienhevosille, juoksijoille oriiden röntgenkuvaus ja siitosoikeus määräaikaiseksi, ratsuille kouluratsastuskoe, pienhevosille ajokoe ratsastuskokeen vaihtoehdoksi.
1990 Juoksijaoriille voittosummavaatimus
1992 Varsarahojen poisto
1995 Lievennys juoksijoiden voittosummavaatimuksiin, EU:n maataloustuet myös hevostalouteen
1997 Työhevosille ajettavuuskoe vetokokeen vaihtoehdoksi
1999 Ratsuoriille kaviorustokuvaus
2005 Juoksijaoriiden määräaikainen siitosoikeus poistui, ratsuoriille myös jalkojen röntgenkuvaus
2006 Vuoden loppuun mennessä kantakirjattu 10 088 oritta ja 89 447 tamma, yhteensä 99 535 yksilöä
2007 Kantakirja täyttää sata vuotta
2016 Uusi jalostusohjesääntö astuu voimaan 1.1.2016
2017 Juhlavuosi, Suomenhevosen kantakirja täyttää 110-vuotta.
2022 Uusi jalostussuunta: työ- ja käyttösuunta

Kantakirjauksen historian virstanpylväitä on koonnut Eero Perttunen/Suomen Hippos
Päivitykset Suomenratsut ry