Suomenhevosilla kilpaillaan koulu-, este- ja kenttäratsastuksen ohella myös muissa ratsastuksen lajeissa kuten valjakkoajossa sekä matkaratsastuksessa. Monipuolinen harrastehevosemme on osoittautunut oivaksi kilparatsuksi niin harrastetasolla kuin ylemmälläkin tasolla.

Ratsastus esiintyi olympiakisoissa ensi kerran Pariisissa 1900. Pysyvästi siitä tuli olympialaji Tukholmassa 1912.

Olympiaratsastuksen lajivalikoimaan ovat vuodesta 1912 lähtien kuuluneet kouluratsastus, kenttäkilpailu ja rataesteratsastus. Kouluratsastuksen osanotto-oikeus oli alun perin rajattu upseereihin. Ruotsi menetti vuoden 1948 joukkuekilpailun kultamitalinsa, kun paljastui, että yksi sen joukkueen jäsenistä oli pelkkä kersantti. Sääntö kumottiin heti tämän jälkeen, ja jo Helsingissä 1952 tanskalainen Lis Hartel voitti ensimmäisenä naisena ratsastuksen olympiamitalin, hopeaa kouluratsastuksessa. Vuoden 1972 jälkeen on miespuolinen kilpailija pystynyt vain kerran voittamaan kouluratsastuksen henkilökohtaisen olympiakultamitalin.

Suomenhevonen ei välttämättä ensisijaisesti lähde Olympia-matkalle mukaan, mutta rotuna suomenhevonen pystyy menestyksekkäästi kilpailemaan samanaikaisestikin useissa lajeissa matalammilla tasoilla.

Suomessa valtaosa kilpailuista on yleisölle maksuttomia ja kilpailukalenteri julkaistaan SRL:n Kilpailupalvelu KIPAssa.