Iloluontonen ja iloiset suomenhevoset

”Olen koulutukseltani hevosmatkailuun erikoistunut luonto-ohjaaja”, kertoo yrittäjä Maiju Okkonen.

Maiju perusti Iloluontonen hyvinvointi- ja hevosyrityksensä vuonna 2018. Maijun hevoset ovat alusta asti olleet suomenhevosia.

”Ensikosketukseni suomenhevosiin tapahtui ehkä tokalla luokalla, kun kotimme lähellä pidettiin orilaidunta, jossa oli muutama ravisukuinen suomenhevosori, ikähaitariltaan 2–3 vuotta. Äidin mattoharjalla niitä käytiin siellä aitojen sisällä päivittäin harjaamassa. 10-vuotiaasta asti aloin etsiä itselleni hoitohevosta ravitalleilta ja päädyin sitten 11-vuotiaana silloin Kontiolahdella (Pohjois-Karjalassa) olevalle ravitallille, jonka omisti nykyään Suomen huippuihin monte-kuskeihin kuuluvan Jenni Koskelan (os. Nevalainen) perhe. Jenni onkin sellainen oppiemoni hevosten hoidon suhteen. Siellä oli pääosin suomenhevosia, starttihevosia, nuoria ajo-opetettavia varsoja, siitostammoja ja se astuva orikin. Hyvin laajasti siellä pääsi hevosten elämään ja varsojen opetukseen käsiksi”, Maiju Okkonen kertoo.

Tavanomaisista ratsastuskouluista Maiju ei innostunut toisin kuin monet muut teinit samassa iässä.

”Yritin yläasteella käydä ratsastuskoululla kokeilemassa hoitamista, mutta minusta oli tympeää tapella seitsemän muun tytön kanssa yhden ponin hoidosta. Ravitallilla sai yksin tai parhaan kaverinsa kanssa hoitaa kahdeksan hevosta ihan rauhassa. Kävin muutamilla ratsastusleireillä, mutta pääasiassa kuitenkin ratsastin ravihevosilla maastossa”, hän kertoo.

Kesäistä maastoratsastusta. Kärkiratsukkona Selma ja Maiju Okkonen, toinen ratsu on tamma Pikastus ja viimeisenä Maijun edesmennyt Etu-Pimu eli Typy (i. Johto-Tähti, ei. Siruluonto). Kuva: Eemeli Kiukkonen

Ensimmäinen suomenhevonen Kaurahattu

16-vuotiaana Maiju Okkonen sai ensimmäisen oman hevosensa, suomenhevosen nimeltään Kaurahattu.

”Kaurahattu oli tuolloin juuri kääntynyt 4-vuotiaaksi ja ajo-opetettu, vähän ratsastettu. Kaurahatun kanssa kasvoin aikuiseksi, opettelin paremmaksi hevosten käsittelijäksi ja uppouduin myös työhevosten maailmaan. Pääasiassa sillä maastoilin, tein kärrilenkkejä ja se teki myös työajoa puusavotassa sekä työhevoskursseilla.”

Vellamoinen tänä kesänä. Kuva: Marjo Katainen. Yläkuvassa hankiratsastusta Maijun johdolla. Kuva: Eemeli Kiukonen

E.V. Selina alias Selma

Maiju Okkosen ”elämänsä hevonen” on kuitenkin 16-vuotias tamma E.V. Selina (i. Hilto, ei. E.V. Johtotähti) eli Selma. Selma oli mukana työhevoskursseilla jo 2-vuotiaasta asti. Myöhemmin Selma kantakirjattiin 5-vuotiaana T-suunnalle vetokokein ja muutama vuosi myöhemmin R-suunnalle ratsastettavuudella.

”Selma ei ole estehevonen ollenkaan, mutta kilpaili ystäväni kanssa koulupuolella helppo A -tasolla asti.”

Maiju on itse kouluttanut Selman ajolle ja ratsastukseen.

”Olen myös valmentautunut sillä. Kilpaileminen ei minua kiinnosta yhtään, mutta tykkään treenata ja hoitaa hevosia. Siksi tosiaan ystäväni Mira Tolvanen kilpaili Selmalla ja koulutti samalla sitä eteenpäin minun toimiessa kisahoitajana ja aputreenarina. Selma on luottohevoseni erityisasiakkaiden kanssa ja ratsunani maastoretkien vetohevosena. 14 vuoden kavioliitto on tehnyt kommunikaatiostamme hyvin hienovaraista ja toimivaa.”

Selma on tehnyt kolme varsaa, joiden kasvattaja Maiju Okkonen on. Kaksi ensimmäistä olivat tilausvarsoja ystäville. Ensimmäinen varsa syntyi vuonna 2012, ori Seliseli Kuupeli (i. Jaapeli), toinen varsa oli vuonna 2015 syntynyt Hulda Hurmiina (i. Herkko Hurmaus). Viimeisin varsa on ensimmäinen
Maijulle itselleen jäävä tamma Vellamoinen (i. Ponuveikko), joka syntyi vuonna 2019.

– Vellasta tulee varmasti yksi merkittävimpiä hevosia elämässäni. On ollut ilo elää sen rinnalla syntymästä saakka, valmistella sitä asiakastyöhön aivan pienestä lähtien ja nyt ollaan päästy jo kärrilenkeille. Vella on nopea oppimaan ja luottaa ihmiseen.

Pikku Hilla. Kuva: Maiju Okkonen

Työhevoskursseja

Maiju Okkonen on järjestänyt useita työhevoskursseja.  Vuosina 2007–2011 ensin Suomen Työhevosseura ry:n ja sitten Työhevosharrastajien kanssa yhdessä Nurmeksen Kuokanvaarassa. Talvisin oli savottakurssit ja keväällä peltotyökurssit.

”Opettajina olivat Topi Pulliainen ja Eino Leikas, minut valtuutettiin opettamaan valjastuspisteelle. Kaurahattu ja Selma olivat opetushevosina alusta saakka. Myöhemmin hankkimani nuori ruuna Ahon Humu eli Humppa ennätti myös opetella kurssilaisten kanssa savotta-ajoa. Nykyään pidän pienimuotoisemmin luokkivaljastuskursseja itse Iloluontosessa, täällä Pohjois-Savon puolella.”

Iloluontonen – hyvinvointia

Iloluontonen on ensisijaisesti luontoon pohjautuvaa hyvinvointia ja hyvinvointimatkailua tuottava yritys, jossa suomenhevonen on ehdottomasti tärkein elementti. Maiju Okkonen on koulutukseltaan hevosmatkailuun erikoistunut luonto-ohjaaja, matkailupalvelutuotekehittäjä, tallimestari, luonnontuoteneuvoja, turvehoitaja ja terveysmetsäopas.

”Iloluontonen yhdistää kaikki koulutukseni ja tärkeät elämänvalintani. Maastoratsastus ja monet hevosavusteiset palvelut ovat ne jutut, mitkä palvelurepertuaariin kuuluvat, joten ratsastuskoulu tämä ei ole missään nimessä. Täällä keskitytään luonnon ja hevosen hyvinvointivaikutuksiin laadukkaasti, turvallisesti ja ammattitaidolla. Maastoratsastukset ovat lyhyistä 45 minuutin talutusretkistä aina 2 tunnin reippaisiin retkiin osaaville ratsastajille.”

Suomenhevonen ihmisten sydämissä

Maijulla on ollut suomenhevosia taukoamatta nyt 22 vuotta.

”Puoliveriset ovat aina minulle näin ravitallien kasvattina tuntuneet vierailta, eikä minulle synny niitä kohtaan samanlaista yhteyttä kuin suomenhevoseen. En osaa sitä selittää, mutta ne ovat minulle ”vain hevosia” ja suomenhevoset Hevosia. Islanninhevosilla olen mennyt yhden kolmen kuukauden pätkän, kun luonto-ohjaajaksi opiskellessani olin työssä oppimassa vaellustallilla. Issikat ovat ihan hauskoja, mutta itse haluan yrityksessäni suosia suomalaista ja vahvistaa vähentyvän suomenhevosen
asemaa ihmisten sydämissä. Ja tietysti itse haluan työskennellä vain suomenhevosten kanssa”, Maiju sanoo.

Maiju Okkosella on tällä hetkellä viisi hevosta, joista yksi on jo eläkkeellä oleva, puoliksi suomenhevonen (isä arabi).

”Minä en ole koskaan omistanut muita kuin suomenhevosia, papparuunakin on mieheni omistuksessa. Suomenhevoseni, jotka tallista nyt löytyvät, ovat edellä mainittujen Selman ja Vellan lisäksi 18-vuotias tamma Pikastus (i. Suikku, ei. Joiku-Poika) eli Piipa, ja 4-vuotias tamma Pikku Hilla (i. Tutun Taika, ei. Utun Voku) eli Hilpi. Hilpillä on vasta sisäänratsastus menneillään, joten se ei vielä ole asiakaskäytössä.”

Maiju Okkosen mukaan suomenhevonen on valttikortti, myös kansainvälisten asiakkaiden keskuudessa.

”Ympäri maailman ihmiset kyllä tietävät islanninhevosen, mutta suomenhevonen on hyvin eksoottinen ja ihmeellinen rotu”, hän sanoo.

Kotisivut: www.iloluontonen.fi

Teksti: Tuuli Turtola